On jo kulunut useita vuosia siitä, kun aikoinaan oleilin Pekingissä hetken aikaa. Peking on siitä mukava paikka, että viikossa ehtii kivasti nähdä ne pakolliset matkakohteet (Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi, Maon mausoleumi, pandat eläintarhassa jne.) ja silti jää hieman aikaa shoppailua varten. Kiina itsessään on myös erittäin mukava matkailukohde sikäli, että sieltä saa varsin hyvää ruokaa. Meillä koti-Suomessa ja yleisestikin länsimaissa tarjottavat kiinalaiset ruuat on tehty länsimaisten ihmisten makuun ja ovat rasvaisempia kuin varsinaiset kiinalaiset esikuvansa. Näin minua ainakin valistettiin aikoinaan.
Vaikka tässä onkin vettä ehtinyt jo virtaamaan Jangtse-joessa Kiinan vierailuni jälkeen, muistan yhä selkeästi hieman minua kokeneemman, australialaisen reissaaja Benin teorian kiinalaisista ravintoloista: ”The crappier the place, the better the food”. Eli vapaasti suomennettuna "mitä kämäsempi paikka, sitä parempi ruoka". (Ben oli muuten varsin mukava tuttavuus ja oikea elämäntapatravelleri. Hän kävi tekemässä töitä Australiassa kolmen kuukauden ajan ja matkusteli sitten Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa loput yhdeksän kuukautta vuodesta.) Testasimme Benin teoriaa useita kertoja (koska olimme hieman likviditeettirajoitteisia, niin erityisesti niissä asteen verran ulkoisilta puitteiltaan ei-niin-hehkeissä paikoissa) ja emme yleensä joutuneet pettymään. Toki Ben myös tiesi hieman paikallisista ruuista ja tilasikin pöytään useamman satsin kaikkia hyviä pöperöitä. Mallaspulla suositteleekin Pekingin (ja yleisestikin Kiinan) kävijöitä rohkeasti kokeilemaan niitä hieman pienempiä ja ei ehkä niin houkuttelevan näköisiä, paikallisia ravintoloita. Sitten vaan yritätte löytää yhteisen kielen umpimandariinia puhuvan vanhemman kiinalaistarjoilijarouvan kanssa, tökitte summanmutikassa ruokalistalta muutamia kohtia ja toivotte, että keittiön hygienia on riittävällä tasolla. Siitä sitä saa tarinoita kerrottavaksi Suomessa!
Miten tämä liittyy mihinkään? Ei oikeastaan kovinkaan paljoa, mutta tulipahan vaan mieleeni, kun tuossa männäpäivinä vierailin Savon sydämessä Kuopiossa. Seutu on itsessään jo niin tuttu, että jätän suosiolla kalakukot ja muut vastaavat perinneherkut muille (näitä kyllä satunnainen matkailija löytää torilta tai kauppahallista Hanna Partasen tai Irene Partasen myyntipisteiltä).
Sen sijaan kävin tutustumassa paikalliseen Dragon Sheng -nimiseen kiinalaiseen ravintolaan, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä torilta Suokatu 36:ssa (pienenä huomiona, että firman nettisivuilla oleva opaskartta ei osoita oikeaan kohtaan).
Aina ei tarvitse syödä liian fiinisti, vaan joskus tarkoituksena on saada vain maha täyteen kohtuullisen maittavalla ruualla, ja tähän tarkoitukseen Dragon Sheng sopi oikein hyvin. Paikassa on tarjolla päivisin varsin kattava buffet kiinalaista ruokaa ja sushia, kun taas illalla esiin kaivetaan à la carte -menu, josta löytyy pikaisella vilkaisulla aikalailla perinteiset kiinalaiset ruuat. Myös take away -lista löytyy hieman huokoisemmalla hinnalla. Kaiken kaikkiaan paikasta tuli mieleen hieman samanlaisella konseptilla Jyväskylässä toimiva thaimaalainen ravintola MuangThai, jota voi suositella Jyväskylän-kävijälle lounaspaikaksi.
Dragon Sheng oli sisustukseltaan oikein kivan näköinen, ja ruuat oli laitettu hyvin esille. Hieman kuitenkin olisin toivonut härkään vähemmän mustapippuria, koska se peitti muut maut liiankin tehokkaasti. Muuten ruuat olivat perinteistä buffettasoa eli aivan syötävää, mutta ei tajunnan räjäyttävää ja hieman jäin joitain makuja kaipaamaankin. (Toki tämä voi johtua myös pienestä kesäflunssastanikin, joka on hieman verottanut makunystyröiden tehoa).
Plussaa myös siitä, että jälkiruokana oli tarjolla pelkän kahvin ja teen lisäksi myös tuulihattuja ja kakkua. Hintaansa (viikonloppubuffet (jonka itse testasin) klo 11.30-18.00 hieman alle 13 €, viikolla halvempi, mutta ilman sushia) nähden tarjonta oli kuitenkin varsin monipuolinen. Hyvä peruslounasbuffet ilman hienosteluja siis.
- Mallas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti