perjantai 29. heinäkuuta 2016

Mallaspulla matkailee: Vuorokausi Porvoossa ja yö Pariisin Villessä

Olisikohan siitä 15 vuotta, kun vierailin viimeksi (ensimmäisen kerran) Porvoossa? Maltaallakin ainoasta kerrasta oli vierähtänyt vuosikymmen. Tänä kesänä oli uusinnan vuoro, eikä vähiten kaupungin mahtavan ravintolatarjonnan vuoksi. Miten pieneen kaupunkiin on voinut syntyä niin monta houkuttelevaa paikkaa, joihin kaikkiin ei yhden yön reissulla millään ehdi tutustumaan? Puhumattakaan kaikista suloisista kahviloista, joita vanhan kaupungin kujat tarjoavat.




Heti paikan päälle saavuttuamme suuntasimme lounaalle Zum Beispieliin, vanhaan kaupunkiin. Bistrotyylinen ravintola oli rento paikka, joka oli täynnä lounaskansaa vauvasta vaareihin. Tilaus tehtiin näpsäkästi kassalla (jossa muuten saimme todella ystävällistä ja iloista palvelua!) ja annokset tuotiin pöytiin.



Ruokia odotellessa maistelimme talon leipiä, jotka olivat erittäin hyviä. Veikkaisin, että juureen tehtyjä, sillä sen verran muheva maku ja sitkaan rapea kuori oli niihin saatu syntymään. Olisin voinut syödä leipää vaikka koko vadillisen, mutta maltoin mieleni pastaa odotellessa. 

Zumin nimikkoannos, avokadopasta, sisälsi tiikerirapuja, kirsikkatomaatteja sekä itse tehtyä pastaa hauskan muotoisena. Annoksen tulisuuden sai valita itse; pelkurina valitsin miedon, joka sekin potki pikkuisen taustalta.


Maltaan Pasta alla Cacciatora sisälsi lihaa moneen lähtöön: hirvenlihaa, salsicciaa, maalaiskanaa sekä kantarelleja.


Tuhdit pastat veivät nälän, mutta ei niin paljon, ettei kakulle olisi tilaa. Toinen vatsa, katsos. Café Cabriole sijaitsee Porvoon bussiaseman vieressä hiukan vanhan kaupungin ulkopuolella, ja olimme kuulleet siellä olevan kaupungin paras kakkuvalikoima. Suklainen prinsessakakku ja kinuskinen omenatorttu olivat maineensa veroisia.


Retkemme paras puoli oli idyllinen, pieni hotellimme Pariisin Ville, aivan vanhan kaupungin sydämessä Jokikadun varrella. Kuvataiteilija Ville Vallgrenin mukaan nimettyyn putiikkihotelliin sujahdettiin pienen sivukujan ovesta.



10 yksilöllisesti sisustettua huonetta puutalossa kahdessa kerroksessa, vanhan ajan romanttinen sisustus ja erittäin huomaavainen palvelu saivat meiltä täydet 10 pistettä.


Kapteeni-huoneemme sisälsi pienen olohuoneen, saunallisen kylpyhuoneen (yhden yön visiitillä ehdimme saunoa kahdesti) ja pehmoisen sängyn, jossa olisin voinut lojua muutaman päivän hotellin tarjoamia lehtiä lueskellen. Pöydälläkin oli ihka aitoja kukkia!



Sisäpihan viiniterassilla saattoi nautiskella viinilasillisen ja haistella samalla vieressä sijaitsevan Meat Districtin herkullisia tuoksuja. Erillinen postaus illallisestamme MD:ssä seuraa perässä.



Hotelliasumisen paras puolihan on tietysti aamiainen, ja Pariisin Villessä se sisälsi lähiruokaa monelta eri tuottajalta.



Yön yli haudutettua ohrapuuroa, lihapiirakkaa, täyteläistä suklaakakkua, smoothieta, saaristolaisleipää ja muita herkkuja oli pieni pöytä täynnään.




Olisimme viihtyneet aamiaisen parissa pitkään, mutta kolmen kattauksen vuoksi kullekin oli annettu aikaa vain 45 minuuttia. Hiukan kello kädessä jouduimme syömään, joten ehkäpä kattausaikaa voisi hivenen pidentää. Tällaisia lähiantimia saa niin harvoin, että niistä haluaisi nauttia ajan kanssa.

Jos vanhan kaupungin kujat, pienet putiikit, maankuulut punaiset ranta-aitat, huippuravintolat ja leppoisa pikkukaupungin tunnelma viehättävät sinua, Porvoo on varma valinta.

- Pulla

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Marjainen välipalakakku

Bongasin alkuvuodesta Kinuskikissan sivuilta jännittävän välipalakakun ohjeen. Terveellinen kakku oli valmistettu proteiinipitoisia aineksia käyttämällä, jättäen kaikki kovat rasvat ja turhat sokerit pois. Kakku näytti kauniilta ja jos voisin syödä kakkua hyvillä mielin aamiaiseksi arkisin tai välipalana töissä, niin mikä sen parempaa!


Tokihan kakku erilaiselta maistui, ja täyteläistä juustokakun makua tältä on turha odottaa. Maku muistutti marjaista smoothieta tai rahkaista välipalaherkkua. Pohja oli mantelijauhon ansiosta tuhti ja vähämakea. Päällä oleva proteiinijuoma oli aika valju eikä vanilja siinä juuri maistunut. Siihen voisikin ripsauttaa vaniljajauhetta lisää makua tuomaan. Plussaa kakku sai hyvästä koostumuksesta ja helposta leikattavuudesta.


Ehdoton lisä olivat tuoreet mansikat sekä mustikat koristeena, sillä niistä tuli paljon lisää herkullisuutta kakkuun. Kannustan kokeilemaan, jos kaipaat terveellisempiä herkkuja sekä kakkua aamupalapöytään!


Marjainen välipalakakku

Pohja:
2 dl mantelijauhetta
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 valkuaista
125 g vauvojen hedelmäsosetta
2 rkl rypsiöljyä

Täyte:
5 liivatelehteä
2 kypsää banaania
200 g mustikoita
2 valkuaista
1,5 prk (à 250 g) maitorahkaa
2 rkl sokeria
1 dl vaniljanmakuista proteiinijuomaa

Kuorrutus:
3 liivatelehteä
4 dl vaniljanmakuista proteiinijuomaa

Laita irtopohjavuoan (halk. 23 cm) pohjalle leivinpaperi. Sivele alareunaan öljyä (näin taikina ei tartu reunukseen kiinni).

Tee pohja sekoittamalla kuivat aineet keskenään. Lisää vatkaimella vatkaten joukkoon valkuaiset, hedelmäsose sekä öljy. Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Anna vuoan jäähtyä hetki ja sivele sitten sudilla öljyä reunoille, jotta valmis kakku irtoaa siistimmin.

Laita täytteen liivatelehdet likoamaan 5-10 minuutiksi kylmään veteen. Soseuta banaanit ja mustikat sauvasekoittimella ja lisää joukkoon rahka sekä sokeri. Kuumenna proteiinijuoma kiehuvaksi ja sulata liivatelehdet joukkoon. Jäähdytä hetki ja kaada mustikka-rahkaseoksen joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele varoen täytteen joukkoon. Kaada pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa kolme tuntia tai yön yli.

Tee kuorrutus laittamalla liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna puoli desiä proteiinijuomaa kiehuvaksi ja sulata liivatteet joukkoon. Kaada loppu juomasta mukaan ja kaada vuokaan täytteen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia.

- Pulla

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mallaspulla maistelee: Ravintola Ȏnam, Helsinki

Vietnamilainen nuudelikeitto pho ei jätä meitä rauhaan! Hongkongissa herkuttelimme sillä useampaan kertaan, mutta kotikulmiltamme sitä ei löydy. Aikeissa on ollut ottaa haltuun se itse keittämällä, mutta häränhäntineen ja viiden tunnin haudutteluineen siihen ei ole löytynyt sopivaa hetkeä.


Kun lähdimme kesäretkelle Helsinkiin, ensimmäinen pit stoppimme oli kauppakeskus Forumin alakerrassa, jonne kesäkuussa avattiin uusi vietnamilainen ravintola Ȏnam. Perheravintola lupaa tarjota aitoa vietnamilaista, perinneresepteistä kokattuna, mikä nosti odotuksemme korkealle. Voisiko täältä saada sitä oikeaa pho:ta eikä nettiresepteissä ehdoteltua liemikuutioista valmistettua huttua?


Vietnamin-kävijä Mallas pisti tyytyväisenä merkille ravintolan ulkoasun sisäänastuessamme; paikka vaikutti tyypilliseltä vietnamilaiselta katukuppilalta, tosin siistimmältä. Värikkyyttä riitti penkeistä lamppuihin aasialaiseen tyyliin.


Olimme paikalla lounasaikaan, jolloin listalta löytyi paria erilaista pho-keittoa, häränliha-nuudelikeittoa sekä kevätrullia yhdellä tavalla. Tilaus tehtiin kassalla ja valitsimme yhden kana-phon, häränlihakeiton sekä jaettavaksi kevätrullat.

Ja kyllä: pho oli juuri sellaista kuin pitikin! Ryystimme täyteläistä lientä antaumuksella puikkoja ja lusikkaa apuna käyttäen. Liemi oli täynnä makua tähtianiksesta, kanelitangosta, neilikasta, korianterista, inkivääristä... lukemattomia aineksia, joista sukeutui tuhti liemi. Annoksesta löytyi kanan lisäksi paksua riisinuudelia, kevätsipulia sekä korianteria. Vaikka annos oli ruokaisa, siitä ei kuitenkaan jäänyt millään tavoin ähky olo. Tosin kaikkia nuudeleita en ole millään pho-kerralla vielä saanut syötyä, sillä niitä on aasialaiseen tyyliin lähes 80 prosenttia koko annoksesta.


Maltaan häränliha-nuudelikeitto oli samantyyppinen, mutta liemi selvästi erimakuinen. Tulisuutta löytyi pho:ta enemmän, samoin nuudelit olivat ohuempaa sorttia. Kykymme eivät riitä analysoimaan makuvivahde-eroja tämän enempää; sinun täytyy maistaa se itse.


Ohueen riisipaperiin käärityt kevätrullatkin olivat hyvin tehtyjä ja aidonmakuisia. Sisältä löytyi runsaasti korianteria, katkarapua, possua sekä salaattia. Rullat dipattiin paksuun hapanimeläkastikkeeseen. Kenties jatkossa olisi mahdollista saada kevätrullia erilaisilla täytteillä, kuten erikseen lihalla, ravuilla tai pelkillä kasviksilla?


Kiitämme: aitoa, vietnamilaista ruokaa; täyteläistä pho-lientä; makoisia kevätrullia; raikasta ravintolailmettä.

Toivomme parannusta: vielä laajempaan menuvalikoimaan myös lounaalle; erilaisiin kevätrullavaihtoehtoihin.


- Pulla ja Mallas

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Mallaspullan katuruokaeväät: Hartaasti savustettu nyhtöpossu burgerissa

Aikoinaan, kun menin ostamaan savustussukkulaamme, myyjä kaupassa kehaisi saaneensa jossain koulutuksessa samanlaisella laitteella tehtyä nyhtöpossua, joka oli parasta, mitä hän oli koskaan maistanut. Koska savustetun nyhtöpossun hehkutus ei ole jäänyt pelkästään tähän (ja koska lähikaupastamme ei löytynytkään häränrintaa), oli yksinkertaisesti testattava asia itse.




Kaupasta tarttui mukaan kaksi 1,7 kilon mötikkää possun kassleria, ja ruuanlaittoruuaksi hieman lohta. Itse possu veisi todennäköisesti 10-12 tuntia, joten alle kahdessa tunnissa savustuva lohi tuntui pikaruualta sopien mainiosti lounaaksi nälkää tappamaan. Ideana oli tehdä nyhtöpossuhampurilaisia, jotka valmistuisivat juuri sopivasti iltaruuaksi.


Itse valmistus oli hyvin yksinkertaista. Edellisenä iltana rubimausteet lihan pintaan, aikainen herätys aamulla, Weberin Smokey Mountain lämpimäksi, lihat sisään ja takaisin vielä hetkeksi nukkumaan. Sitten vain seurattiin koko päivä niin lihan kuin sukkulankin lämpötilaa ja pyrittiin nostamaan ensimmäinen noin 88 asteeseen ja pitämään jälkimmäinen 115-125 asteessa seuraavat monta tuntia, aina silloin tällöin brikettejä ja jäähdytysvettä lisäillen.


Olin jälleen kerran hyvin kiitollinen 37 senttisestä Weberistäni ja sen taloudellisuudesta. Vaikka tuntien kuluessa siihen piti lisätä muutamia brikettejä, käyttämämme määrä pysyi varsin kohtuullisena.


Sivelimme possun päälle bbq-hunajaseosta 10 tunnin kohdalla ja otimme lihan pois lämpenemästä 11 tunnin jälkeen. Rapea, tahmainen pinta näytti niin tummalta kuin aiemmin näkemissämme kuvissakin oli (se ei ole palanutta!) ja itse lihaan oli tullut juuri oikeanlainen punertava savurengas.


Entäs sitten se maku? Noooh, meille tapahtui pieni lipsahdus. Mainitsin tuossa sivulauseessa sen lohen. Se kypsyi kivasti valmistuen lounaaksi jokseenkin neljä tuntia ennen nasua. Ja tietenkin lounaan jälkeen piti nautiskella vielä kakkukahveista. Lopulta possun ollessa juuri savustuspönttötuoretta kenelläkään ei ollut kovin suuri nälkä. Ei tämä toki iso ongelma ole (ISO VIRHE!), kyllähän nasu saadaan nyhdettyä suikaleiksi ja riekaleet säilymään, mutta toki liha olisi varmasti ollut parasta täysin tuoreena.

Eli seuraavan kerran muistamme tämän: 11 tunnin hartaan savustamisen jälkeen mahan täytyy olla kurnivan tyhjä ja syöjillä haarukat ojossa, valmiina iskemään ne mustanpuhuvaan, rapeaan, tahmaiseen, ihanaan possun pintaan!

Ciabattaleivän väliin laitoimme lihan lisäksi varhaiskaalista ja turkkilaisesta jugurtista tehtyä slaw'ta sekä tomaattia.

Lisäsin tämän jutun ylävalikosta löytyvään Mallaspullan katuruokaeväät -osioon, johon olen koonnut katuruokateemaisia reseptejä sekä juttuja. 


Savustettu nyhtöpossu
Iso kimpale possun kassleria (3 kg)
tuoretta ciabattaa
pari tomaattia viipaleina

Rubi:
3 rkl ruokosokeria/fariinisokeria
3 rkl mustapippuria
3 rkl paprikajauhetta
2 rkl juustokuminaa
2 rkl valkosipulijauhetta
2 rkl sinapinsiemeniä jauhettuna
1,5 rkl suolaa

Glaze:
bbq-kastiketta ja hunajaa 5:1 suhteessa (n. 5 tl bbq-kastiketta ja 1 tl hunajaa)

Jogurttinen varhaiskaalislaw
1 varhaiskaali
2 porkkanaa
2 kesäsipulia varsineen
2 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl dijonsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Suikaloi varhaiskaali, porkkanat sekä kesäsipulit. Yhdistä kastikkeen aineet ja lisää kasvissuikaleet joukkoon. Anna maustua vähintään puoli tuntia kylmässä.

- Mallas

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mallaspulla maistelee: The Cock, Helsinki

Helsingin reissumme ainoa pöytävarauksellinen ravintolakäyntimme osui ennalta tuntemattomaan The Cockiin. Varausta tai edes paikan valintaa emme tehneet itse, vaan se sisältyi häälahjaksi saamaamme Helsinki Challenge -päivään. Kiva, että joku teki valinnan puolestamme; kokeilemisen arvoisia paikkoja kun löytyy tästä pääkaupungistamme niin paljon, että yksi reissu ei riitä kuin saamaan stressin aikaiseksi.



Kaupunkipyöräilyn, boulderoinnin, graffitien sprayaamisen, runonlausunnan ja Lintseilyn päätteeksi olimme melko naatteja ja tallustimme nälkäisinä kasarmitorin laidalla komeassa kivitalossa sijaitsevaan kukkoravintolaan.


Selvisi, että The Cockin taustalla on sama Richard McCormick, jonka Sandro-ravintoloissa olemme kahdesti käyneet aiemmin (Kalliossa illallisella sekä Eirassa brunssilla). Oli siis lupa odottaa hyvää ruokaa, rentoa tyyliä ja ahdasta ravintolatilaa. Kaksi ensimmäistä pitivät paikkansa, kolmas ei onneksi. Sandrojen tilanahtautta ei täällä ollut samassa mitassa, ja me saimme ravintolan viimeisestä nurkkauksesta jopa oman pikkuloosin, johon muutoin kova puheensorina ei kuulunut niin paljon. Melutaso oli kylläkin aika kova siitä huolimatta: diskomusiikki jumputti ja koska kaikki pehmeä materiaali loisti poissaolollaan, mikään ei ollut vaimentamassa hälyä. Kuulimme kyllä toistemme puheen, samoin melkein joka sanan tarjoilijaltamme, joten ei hätää.


Miljöö oli siis hyvin karu ja pelkistetty, kuten nykyään on trendikästä. Lautaset olivat peltisiä, pöydät samoin, seinillä oli modernia taidetta ja vieressämme ollut ikkunanpoka oli kuvauksellisen vanha!


Saavuimme vartin verran ennen pöytävarausaikaamme, joten istahdimme baarin puolelle odottelemaan. Olimme sen verran ehtineet netistä lukea paikasta, että tiesimme odottaa pelkkää englanninkielistä palvelua. Lupsakka, Jari Sillanpäätä jostain syystä kovasti muistuttanut baarimikko toivotti meidät kuitenkin suomeksi tervetulleiksi ja pyöräytti Pullalle raikkaan makean Piscosourin: perulaista, pontikkaa muistuttavaa piscoa, limeä, munanvalkuaista ja sokeria. 


Baarin ideana on tarjota yksinkertaisia, sesonkiin sopivia drinkkejä itse alusta pitäen tehtynä. Baarimikon leppoisaa työskentelyä oli ilo seurata: ei kiirettä, häsellystä tai showmeininkiä, vaan mukavaa jutustelua ja samalla kauniiden drinkkien valmistamista. Hiukan suolainen oli drinkin hinta, 12 euroa, mutta menköön.


Pöydän saatuamme palvelu muuttui englanniksi, samoin menu löytyi vain englanniksi. Listalta löytyi pastoja, wingsejä, salaatteja, pihviä, aasialaisvaikutteisia kulhoja, flatbreadia, tartaria, ostereita... 


The Cockia on mahdotonta sijoittaa minkään teeman alle, mutta ei se ole tarkoituskaan. Tarjolla on sesongin mukaan vaihtuvaa ruokaa, joka on hyvää ja joista tehtyjä annoksia on kiva jakaa pöytäseurueen kesken. Oikeastaan kaipaisin enemmänkin tällaisia ravintoloita, joissa ei noudateta tiukasti tietyn maan ruokavalikoimaa tai jotain muuta (keinotekoista) rajausta, vaan tarjottaisiin sitä, mitä milloinkin halutaan. Kun tarjonta on korkealuokkaista, se ei muistuta sillisalaattia.


Valitsimme alkuun jaettavaksi kukon siipiä. Wingseihin erikoistunut Mallas antoi korkeat pisteet näille: lihaisia, hyvin kypsennettyjä ja päältä juuri sopivan tahmaisia. Tulisuutta ei ollut lainkaan, ja lisänä ollut wasabimajoneesi korianterin kanssa vei wingsit sopivasti itään päin.


Pakko oli ottaa vielä kuva "mitä tänään söin" -lautasesta. :)


Pullan pääruokavalinta oli Tokyo Bowl, trendikästä kulhoruokaa, jossa kevyesti grillatun lohen seurana oli sushiriisiä, kimchiä, avokadomajoneesia, edamame-ituja ja kaksi viipaletta kaunista, mutta ei minkään makuista watermelon radishia, jolle en löytänyt suomennosta. 


Kaunis annos, jonka aineksia ei tehnyt mieli sekoittaa, vaan maistella kutakin erikseen ja yhdessä. Raikkaita ja selkeitä makuja, ja annoskoko juuri sopiva.


Mallas otti Rotisserie Grilled Chickenin, jotta puolikkaan grillatun kanan kanssa oli tarjolla tahmaista sushiriisiä, kimchiä ja yakiniku-kastiketta. Siis kanaa, riisiä ja kiinankaalia suomeksi sanottuna, mutta hyvin maustettuna enemmän kuin osiensa summa.


Tilaa jäi vielä jälkiruoillekin, jotka normaaliin tapaan jaoimme puoliksi. Pulla ihastui enemmän tiramisuun, joka oli täydellisen kostea; Mallas tykkäsi hitusen enemmän sitruunatortusta, mutta molemmat olivat ihania.


Kiitämme: mielenkiintoista, monipuolista menua; yksinkertaisen hyviä annoksia; rentoa palvelua.

Toivomme parannusta: melutason alentamiseen akustisin keinoin.

- Pulla ja Mallas

torstai 14. heinäkuuta 2016

Mallaspulla matkailee: Hetkiä kesä-Helsingissä

Kerran kesällä Helsingissä.



Löyly Hernesaaren rannassa on upouusi kohtaamispaikka, sauna, ravintola ja terassi, joka vetää väkeä kuin pipoa. Piipahdimme hetkeksi istumaan aurinkotuoleille ja katselemaan Siljan menoa merellä. 



Jatkoimme matkaa pari sataa metriä eteenpäin Sedu Koskisen luomaan Hernesaaren rantakompleksiin, jossa palmupuiden katveessa sijaitsee lukuisia konttiravintoloita sekä etelänmatkojen tyylistä rantamenoa. Kovin vähän vain oli väkeä, vaikka päivä oli kaunis.



Jalat veivät vastustelematta Soman sushiburritoille, joiden kuvia olimme kuolanneet Instagramissa muutaman kuukauden. Meksikolaisen burriton ja japanilaisen sushin fuusiona syntynyt tuote on jykevä iltapalasetti, joka saa meiltä extrapisteet innovatiivisesta pahvikuoresta, joka jakaa rullan kahtia ja tekee sushiburriton syömisestä paljon siistimpää kuin arvasimme. 


Pidemmän korren veti Flying Porco Rosso ylikypsällä possunniskalla tonkatsukastikkeessa ja sinisillä potuilla; ennakkosuosikki Bandit Alaska hyytyi hitusen mauttomaan loheen.



Kävelimme jalat puhki kahden päivän ajan; kolmantena hyppäsimme kesän uutuuden, kaupunkipyörien selkään. Helsingistä löytyy tätä nykyä 500 keltaista pyörää kaikkien käyttöön ympäri kaupunkia asemoituna. Nappasimme fillarit Mannerheimintieltä ja polkaisimme Sörnäisiin aamukuohuville, jatkoimme Kallion kirjastoon ja illalla kurvailimme Töölöä ristiin rastiin. Käyttö vaatii rekisteröitymisen HSL:n sivuilla, ja sen jälkeen puörä on käytössä numerokoodin kautta. Näppärää! Kuvakin jäi ottamatta, kun huristelimme niin vauhdilla. :)

Ja saimmepa maistaa myös näitä uusia hittipizzoja Pizzariumissa Kluuvin kauppakeskuksessa! 48 tuntia kohotettu taikina, itsetehdyt täytteet, kaunis ulkoasu ja hurjasti valinnanvaraa; ainakin tämä tulinen salamipala oli äärettömän hyvää. Laajenisikohan tämä joskus Jyväskyläänkin?


Stay tuned: perästä seuraa jutut ravintolakokemuksistamme The Cockissa sekä Ȏnamissa.

- Pulla
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...