Toiseksi viimeistä viedään ja pidot vaan paranee. Jalo kitchen & lounge (o.s. Gastropub Jalo) (Hannikaisenkatu 35) avasi ovensa kuukausien remontin jäljiltä, ja vaikka kuinka odottelimme tarjouskuponkeja, markkinointiosasto oli näköjään päätynyt ratkaisuun, että Jalo houkuttelisi porukkaa paikalle ilman alennuksiakin. Paikan koko lattiapinta-alaa ei selvästikään vielä ollut otettu käyttöön, joten hyvä vaan, ettei liian suurta ihmismassaa houkuteltu kerralla paikalle. Mekin päädyimme tutustumaan paikkaan ilman kuponkihässäköitä.
Ennen remonttia Gastropub Jalona tunnettuun paikkaan meillä oli hieman ristiriitainen suhtautuminen. Ravintola ei koskaan yltänyt täysin toivotulle tasolle, minkä vuoksi se välillä jäi vähemmälle huomiolle. Jotain hyvää ainakin sijainnissa on pakko olla, koska saman Sokos Hotel Alexandran alakerrassa on kaksi ravintolaa, jotka molemmat pysyvät pystyssä vuodesta toiseen (Fransmanni siis se toinen). Ehkä ison S:n taustatuella voi jotain tekemistä olla asian kanssa tai sitten ruokalistat on hiottu juuri sopiviksi. Jääkiekon MM-kisojen Suomen pelien aikaan myytävät All You Can Eat -wingsit ovat ainakin minut saaneet usein unohtamaan pienet antipatiani ja houkutelleet ahtamaan itseni aivan liian täyteen. Toivottavasti tämä perinne jatkuu kitchen & lounge -aikakaudellakin.
Jalo oli käynyt perusteellisen kasvojenkohotuksen ja interiööri näytti mukavalta. Pienenä miinuksena toki, ettei ulos pystynyt katselemaan rakennussuojien takaa, mutta tämä on vain väliaikainen probleema. Spottivalot paistoivat hivenen turhan kirkkaina suoraan pöytään, jolloin kynttilänhämyisä tunnelma ei ollut tavoitettavissa. Kenties se ei ollut tarkoituskaan. Keittiö oli ravintolan pääpaikalla keskiössä, ja kokkien puuhastelua tuli tarkkailtua ruokailun ajan. Mahtavana lisänä oli myös kaikkien karnivoorien unelmasisustuselementti, raakakypsytyskaappi täynnä LIHAA.
Kiitämme erityismaininnalla Jalon olutvalikoimaa, jossa oli aikaisempaakin enemmän jätetty ne kaikkein perinteisimmät massalagerit taka-alalle (yhdestä hanasta tosin löytyi vielä Sandelsia) ja panostettu laajalla skaalalla kotimaisten pienpanimoiden tuotteisiin. Hyvä, hyvä.
Mutta sitten pääasiaan eli hampurilaisiin. Listalta löytyi kolme erilaista purilaista, mutta koska yksi näistä oli vegeversio ja toinen possunkylkibriossi, valintamme ei ollut tällä kertaa edes vaikea: otimme molemmille talon oman JB:n. Luvassa olisi 200 grammaa jauhettua nautaa talossa leivotun sämpylän välissä cheddarsiivun, pekonin, tomaatin, suolakurkun ja hampurilaiskastikkeen kanssa. Kylkeen vielä ranskalaiset, niin mikäs siinä on ihmisen ollessa.
Pöytään kannettiin mukavan kokoinen hampurilainen, jossa olisi kuitenkin saanut olla hammastikku pitämässä ryhtiä yllä; purilainen oli kovin hankala leikattava hajotessaan ja kaatuillessaan kuin pahin Pisan torni. JB ei myöskään ollut käsin syötävissä. Tai kokeilin kyllä, mutta ylähuuli jäi piirun verran vajaaksi tavoitteestaan, joten tuomitsimme tämänkin hampurilaisen haarukka-veitsi-välineistön uhriksi.
Sämpylä oli paikan päällä tehty ja käynyt paistumassa molemmilta puoliltaan. Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muutamissa muissa paikoissa, joissa olemme saaneet itseleivottuja sämpylöitä, mutta ei jäänyt paljoa taakse. Mainittakoon, että jauhoina oli käytetty jotain täysjyväisempää, sillä vaalean vehnähötön sijaan väri oli selvästi tummempi ja leivän sisältä löytyi siemeniä.
Pihvi oli erittäin mukava yllätys. Tilauksen yhteydessä sen kypsyydestä ei kyselty, joten jännityksellä odotimme lopputulemaa. Turhaan pelkäsimme, sillä sieltä tuli reilun punaisuuden sisällään pitänyt kokonaisuus, joka oli säilyttänyt mehukkuutensa kypsennyksen ajan. Mehukkuus ihan tirskahteli pihviä purressa. Oi onnea! Hieman enemmän vielä mausteita mukaan, niin oltaisiin oltu lähes parhaimmuuden porteilla.
Täytteet olivat tavalliset, mutta hyvin toimivat. Suolakurkkuviipaleet, tomaattisiivut ja cheddar eivät kokilta vaadi suurempaa mielikuvitusta, mutta ne sulautuivat sinappisen kastikkeen kanssa mukavaksi yhtenäisyydeksi. Pekoni oli myös kunnolla rapeaksi paistettua ja sen suolaisuus kompensoi pihvin vähämausteisuutta juuri sopivasti. Hyvää ja varmaa perustyötä täytteiden kanssa ilman suurempia kikkailuja.
Ranskalaiset olivat jälleen annoksen se heikompi puoli. Samoja kuorimattomia tikkuperunoita kuin monessa muussakin paikassa, mutta maukkaan hampurilaisen aiheuttaman euforian myötä päädyimme kuvittelemaan, että nämä olivat pykälää rapeampia kuin muualla saamamme vastaavat tikkuransut. Suolaa oli myös sopivasti. Tästä pienoinen plussa ranskalaisten pisteisiin.
Kaiken kaikkiaan Jalo kitchen & loungen JB on erittäin hyvä tuote, josta saisi vielä paremman kokonaisuuden panostamalla pikkuisen vielä lisää ranskalaisiin. Tällä suorituksella mennään eittämättä testimme kärkisijoille.
Tulokset:
- Pihvin laatu ja maku: 9,5
- Täytteet: 8,5
- Sämpylä: 9
- Ranskalaiset: 8
- Hinta: 8-
Kokonaisarvosana: 9-
Testin edelliset osat:
Colonial
Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme.
Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme.
- Mallas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti